Työnnä veitsi kohti kalan niskaa, kuitenkin selkäruotoa noudatellen.
Liikuta veistä kylkiruotoja katkoen ja selkäruotoa mukaillen pyrstöön päin.
Vedä veitsellä viilto niskasta takimmaisen evän taakse.
Nyt sinulla on yksi file irroitettu, ei kuitenkaan valmis.
Jatka viiltoa sahaamalla ja veitsen terä vinosti keskiruotoa kohden.
Nyt sinjulla on kaksi fielaihiota; leikkaa selkäruoto irti.
Poista peräevä kuvan tavalla.
Leikkaa ns anopinfile poikkiruotojen suuntaisesti ja nahkaa mukaillen.
Käännä anopinfile ja leikkaa ruodot erilleen.
Nahoita file, mikäli on tarkoitus tehdä nahatonta ja ruodotonta filettä.
Tämä sama fileeraussysteemi pätee myöskin kookkaan + 500g, ahvenen käsittelyyn.
Tuo nahka muuten on kissojen ja koirien herkku kuivattuna.
Näin olet saanut nahatonta ja ruodotonta filettä, jota kalakauppias ei sinulle suostu tekemään.
Kaikki tuo fileerausjäämä on aivan uskomattoman hyvää ainesta vaikka mihinkä ruokalajiin.
Valitettavasti meidän, täytyy nyt ihan oikeasti sanoa; uusavuton sukupolvemme ei pysty enää hyödyntämään tämmöisiä aineksia.
Aikanaan kun -70 luvulla kalastin taimenta ja lohta myyntiin; Helsingin kauppatorilla oli myynnissä kyllä lohifilettä mutta nämä fileerausjäämät olivat nekin myynnissä jääpedin päällä hakukkaille.
Ei meillä vieläkään ruoka ole riittävän kallista, varsinkaan kalaruoka.
Minusta käsite uusavuton sukupolvi on hieman harhaanjohtava. Meidän pitäisi olla varovaisempia näiden termien käytössä. Ihmisryhmän tyhjänpäiväisessä mollaamisessa. Se osaako neuloa, kutoa, säilöä, hyödyntää fileerausjätteitä, laittaa ruokansa alusta saakka itse ei voi olla mittari.
VastaaPoistaEnää emme elä pärevakkakauden omavaraistaloudessa. Kaikkien ruoka- aineiden mahdollisimman tarkka hyödyntäminen on luksusta johon harvalla on aikaa ja varaa.
Ns.uusavuton sukupolvemme on loistava sukupolvi, jonka on täytynyt sopeutua historiamme suurimpaan murrokseen.
Meidän suomalaisnorjalaisessa kalastajakylässä Støssä nämä uusavuttoman sukupolven edustajat tekevät sen työn (Pitkien siimojen syötityksen ja kalansuolistuksen) joka monelta kaikentaitavalta vanhemman sukupolven edustajalta jäisi tekemättä. Sekin on tullut vuosien mittaan nähtyä.
Mulla on tosi paljon ollut vertailukohteita.
Outoihin oloihin ja todella rankkaan fyysiseen urakkatyöhön sopeutuminen käy täällä parhaiten hyvin motivoituneilta nuorilta. Tytöt pärjäävät yleensä paremmin kuin pojat. Ja ihmeellisintä kaupunkilaiset ainakin yhtä hyvin kuin maatalous-metsätöistä tulleet.
Aiempi kokemus fyysisetä työstä ei vaikuta pärjäämiseen millään tavalla. Korkeintaan liian suurien luulojen kautta.
Näissä oloissa uusavuttomiksi ovat yllättäen osoittautuneet ne, usein kaiken tänne tullessaan osaavat, joilla ei sitten olekaan muuntautumiskykyä.
Yli kolmesataa nuorta on täällä työskennellyt, pitänyt tätä kylää hengissä. Suuri osa heistä täyttäisi ahtaat uusavuttomuuden määritelmät.
Mieluummin kalastaja valitsee sellaisen, joka uusavuttomuudestaan huolimatta pitsan syönnin ja kokiksen juonnin lomassa jaksaa tehdä ne siimat kuin kaiken osaavan muuntautumiskyvyttömän monitaitoisen.
Minä aina reagoin rajusti kun meidän paikkansa täyttävää sukupolvea aletaan suotta mollaamaan.
Se on minulle ja muille kalastajille loppujen lopuksi aivan sama ostaako ruokansa valmispakkauksina vai tekeekö kaiken itse.
Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea, eikä siitä osaamattomuudestaan alemmuutta tuntea.
Tässä linkki meidän kylän touhuihin.
http://morgenstjerna.blogspot.com/2011/05/emma-kiirunasta-tykkaa.html
Ehkä tekstini on hieman kärjistävä mutta en väittäisi aivan vääräksi.
VastaaPoistaMinä perustelen näkemäni ja kokemani perusteella; olet avarmaankin omine havaintoinesi siellä teidän kylällä aivan oikeassa.
Ei tarvitse kuin marketissa vilkaista ostoskärryyn niin huomaa valtavat valmisruokapakkaukset, puolivalmisteet jne.
Kalankäsittelykursseja pitäessäni, palaute antoi perusteet väittämälleni. Kuitenkin ne perusteet olivat faktaa minun asuinseudullani ja siellä havainnointia.
Kyllä nuorilla halua oppimiseen olisi mutta se kiire. Ei mitään opi kiireellä ja hosumalla, oppiminen vie aina aikaa.
Kyllä sitten toisaalta täytyy tunnustaa ihan omasta perhepiiristäni; lastenlapset, kyllä he kaikenlaista osaavat, joskus pitää kysäistä jopa neuvojakin esim näissä it-asioissa. Hyvä niinkin.
Muuten raha ja säästäväisyys pakottaa tekemään monet sellaiset seikat itse, joissa syntyy selkeätä säästöä. Isäni aikoinaan, yrittäjä muuten, sanoi yksinkertaisen neuvon. Markan säästäminen kannattaa, säästetty markka vaatii usein kolmen markan tulot.
Kyllä puhelet todellakin asiaa; täytyy myöntää.
VastaaPoistaKuitenkin, ei Suomi ole jälkijunassa, mitä kalan käyttöön tulee. Toisaalta, einekset eivät mielestäni enää ole oikeastaan sitä kalaa, mitä minun käsitykseni on.
Myyn kohtuullisia määriä kuhaa, haukea, lahnaa, särkeä, ahventa jopa salakkaa, einesvalmisteena; siis savustettuna, kylmäsavustettuna, graavattuna, purkitettuna jne. Ideani on hyödyntää meidän suomalaista villikalakantaamme, vastaan norjalaiset kassilohet, suomalaiset kirjolohet, kaukoidän pangasiukset jne. Esim norjalainen kassilohi kulkee tuhansia kilometrejä kasvattajalta kuluttajan pöytään. Kaukoidän lammikkokasvatit kuuluvat suomalaisen kirjolohen kanssa samaan kastiin. Antibiootteja, raskasmetalleja jne. En luokittele kalaksi.
Minä edustan suomalaista pienkalastusta, villikalaa jalosteina suomalaisiin ruokapöytiin.
Tehokalastus, niinkuin saamme päivittäin lukea, on ryöstökalastusta niin Suomessa kuin maailmallakin. Mm Norjaan venäläiset troolarit myyvät pimeän saaliinsa aivan sujuvasti. Kukaan ei protestoi. Meillä esim kuha pyydetään ammattikalastajien toimesta ennen kutukypsyyttä,varsinkin rannikolla; siis saalis on istutusten varassa. Syyksi esitetään kalatukkureiden ja ravintoloiden tarvetta. Ei tämmöinen luonnonvarojen käyttö ole kestävää missään mielessä.
Minä edustan kaiken kalan hyödyllistä käyttöä suomalaisten ravinnoksi; minulta saa todellakin kalafilettä, savustettua, kylmäsavustettua, purkitettua, jopa kuivattua kalaa.
Suomen villikalakannan vähäiseen hyödyntämiseen ovat muutkin tahot heränneet. Onhan kotimaisen kalan kulutus henkeä kohden pudonnut dramaattisesti 7,3 kilosta vuonna 1985 4,5 kiloon vuonna 2009.
VastaaPoistaSamaan aikaan ruokakalan tuonti on noussut 4,5 kilosta 11,2 kiloon.
Puhun nyt kalasta fileepainoksi muutettuna.
Toissa vuonna suomalainen söi 4,1 kiloa norjalaista lohta tai ruotsalaista kirjolohta. Kotimaista kirjolohta kului 1,2 kiloa ja tonnikalasäilykkeitä 1,8 kiloa.
Karuja lukuja kalan kokonaiskulutuksessa joka oli minusta hälyttävän alhainen, noin puolet suosituksista eli 15,7 kiloa (Norjassa reilut 36)
Suomalaisia pieniä kaloja+ silliä kului 1,3 kiloa ja isoja suomalaisia villikaloja 2,3. Viimemainitusta kulutuksesta yli puolet on vapaa-ajankalastajien pyytämää eikä ostettavissa.
Kun katsoo suosituimpia kaloja ja kalaruokia niin heti huomaa mikä on se juttu. Ymparivuotinen saatavuus kaikissa kaupoissa, helppokäyttöisyys, hyvä maku ja jäämättömyys. Kaloja ja varsinkin kasvatuskaloja testataan tautien ja jäämien varalta niin tehokkaasti, että kuluttaja voi sen puolesta olla turvallinen sen käytön suhteen. Kalankasvattajilla on lisäksi omega3 kiistattomat terveysedut markkinointivalttina taskussaan. Elohopea ja pcb pitoisuudet kotimaisissa isoissa petokaloissa ja käyttörajoitukset ja näiden kohtuuton uutisointi puolestaan ovat aiheuttaneet paljon haittaa suomalaisen villikalan maineelle.
Minusta teidän suomalaisten ammattikalastajien olisi koottava voimanne kuten Kuusamossa.
Tehokkaat uudenaikaiset jalostuslaitokset kalastajien jalostajan ja tukkuportaan yhteistyönä.
Saatava volyymia ja valmiita pitkälle jalostettuja tuotteita ympäri vuoden kaikkiin marketteihin.
Ja saatava kalastajia olisi saatav ainakin toinen mokoma nykyisten reilun 2000 lisäksi. Lisäksi olisi otettava vajaakäytössä olevat järvet käyttöön.
Lähes kaikki Suomen kalat ovat WWF:n sertifioimia, se on iso etu.
Islantilaisella ja Norjalaisella kekseliäisyydellä ja innolla Suomessa olisi jo ainakin 30 järvikalaa jalostavaa laitosta. Ahvenfileellähän olisi Keski-Euroopassakin rajattomat markkinat kun sitä riittävästi tulisi.
Niin, kunpa tuo venäläisten troolareiden kalan tuonti Norjaan olisikin totta, niin ei tarvitsisi pistää lappua monen Ruijan kalatehtaan luukulle.
Eiköhän ne nykyään vie raaka- aineensa Kiinaan.
Me paikalliset ei ainakaan niitä ole reissuillamme huomattu. Sitäpaitsi kontrolli, myös ympäristöjärjestöjen esimerkiksi nostama, on niin tiukka, ettei menneitten vuosien tapaisia rötöksiä ole edes mahdollista tehdä.
Jotkut Norjan omista troolareista ovat kalan dumppaukseen syyllistyneet, mutta nekin on pistetty nyt kalastuskielloilla aisoihin.Vanhemmissa blogeissani olen asiasta kirjoittanut.
Hyvää jatkoa kalastuksen parissa. Vaikka merikalastaja olenkin niin kyllä kuha on minun ehdoton suosikkini ja monen halveksima säynävä, varsinkin savustettuna :)